Blogityöskentelymme tulee päätökseen, mutta keskustelu muuttuvista oppimisympäristöistä on vasta alussa

Kurssimme alkaa tulla päätökseensä ja kokoamme vielä tässä viimeisessä blogipostauksessa ajatuksiamme kurssin keskeisimmistä sisällöistä ja erityisesti meidän mieliimme painuneista ajatuksista. 

Tässä blogissa olemme käsitelleet oppimisympäristöjä paljolti siitä näkökulmasta, millaisen muutoksen tietotekniikan kehitys on niihin tuonut. Sen katsotaan kaiken kaikkiaan johtaneen ajallemme erityislaatuisiin haasteisiin, muun muassa koskien internetin käyttöä ja uusia viestinnän muotoja. Toisaalta erilaiset teknologian tarjoamat mahdollisuudet houkuttelevat hyödyntämään niitä, peräti saavat ne tuntumaan itsestään selviltä ratkaisuilta asioiden, kuten opetuksen, toteutukseen. Pohdimme paljon sen merkitystä, millaiset tahot tietotekniikan tuomista esimerkiksi juuri kouluihin ovat ajamassa, ja missä määrin ratkaisuja on harkittu pedagogisista lähtökohdista.  

Teknologia todella voi tarjota monenlaisia oppimisen tukemisen mahdollisuuksia. Siksi olisi oleellista, että teknologian käyttöön otettaessa hyödynnettäisiin sen koko potentiaali, esimerkiksi verkko-opetusympäristöjä kehittäessä; ei tehdä alustasta välttämättä vain uutta reissuvihkoa tai materiaalien jakamisen paikkaa, vaan mietitään, millaisilla merkityksellisillä tavoilla joustava verkkoympäristö voisi olla hyödyksi kunkin ryhmän tarkoituksiin. Tärkeää on myös sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuuksista huolehtiminen. Yhtenä esimerkkinä voi toimia personal learning environment eli henkilökohtainen oppimisympäristö, joka voisi tarjota oppilaitoksille mahdollisuuden tukea oppimista ja yksilöllistä oppimista, mutta toisaalta myös yhteisöllisyyttä (kts. esim (Häkkinen, Juntunen & Laakkonen 2011, 56).  

Uudenlaisten oppimisympäristöjen mahdollisuuksien maailma vaatii vastapainokseen kriittistä tarkastelua. Valta tuo mukanaan vastuun, ja teknologia tekeekin mahdollisiksi myös monia sellaisia asioita, jotka näyttäytyvät aikamme erityisinä eettisinä ongelmina. Myös tapaan, jolla internet mahdollistaa pääsyn käsiksi tietoon, liittyy useita puolia. Toisaalta informaation määrä on huomattavasti suurempi ja sen saatavuus laajempi, mutta toisaalta sen laatu on kovasti vaihtelevampi, ja vaatii lukijalta itseltään entistä enemmän arvostelukykyä. Tämän kyvyn, medialukutaidon, omaksuminen on mielestämme erityisen tärkeää tuoda koulutukseen. Uudenlaiset oppimisympäristöt vaativat monien uudenlaisten kykyjen ja taitojen oppimista, jotta esimerkiksi verkkopohjaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää tiettyjen pedagogisien tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Muuttuvat oppimisympäristöt edellyttävät sekä opettajalta että oppijalta kykyä sopeutua uudenlaisiin toimintatapoihin. Perinteisien luokkahuonerakenteiden rikkominen vaatii uudenlaista roolijakoa. Opettajan roolin on muuttumassa ohjaavammaksi ja oppijan aktiivinen, itseohjautuva rooli korostumassa. Kun lähdetään ajamaan tavoitteita, kuten itseohjautuvuutta, muistettava kuitenkin huolehtia oppilaiden valmiuksista luottamatta liikaa teknologian kantokykyyn.  

Kuten olemme jo useammassa aiemmassa blogipostauksessa todenneet, muuttuvien oppimisympäristöjen mahdollisuudet näyttäytyvät lähes rajattomina, mutta ilman kokonaisvaltaista ja kriittistä tarkastelua ne eivät yksin riitä viemään kasvatusta ja koulutusta eteenpäin.  

Lähteet: 

Häkkinen, P., Juntunen, M. & Laakkonen I. 2011. Tulevaisuuden ympäristöt – yksilölliset ja yhtei- sölliset oppimisen tilat. Teoksessa K. Pohjola (toim.) Uusi koulu – oppiminen mediakulttuurin ai- kakaudella. Jyväskylä. Jyväskylän yliopistopaino.